Tapausesimerkki poliittisesta trollauksesta

Valtioneuvoston tiedonantoon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa on kirjattu "[s]elvitetään mahdollisuudet ainakin natsismin ja kommunismin symbolien käyttämisen kriminalisointiin kun niitä käytetään aatteiden edistämistä tavoitellen."

Populaareja käsitemääritelmiä:

"Trollaaminen tarkoittaa ärsyttämis- tai vahingontekomielessä tuotettujen tekstien julkaisemista esimerkiksi internetin uutisryhmissä ja keskustelupalstoilla. Trollauksen tavoite voi olla poliittisen propagandan tuottaminen tai hybridivaikuttaminen – tai pelkkä kiusanteko" (Toivanen 2023).

"Poliittinen trollaus on suunnitelmallista poliittisten päämäärien edistämistä, jota harjoitetaan internetissä erityisin viestinnällisin keinoin. Poliittinen trollaaja ei tähtää mielipiteensä ilmaisuun pyrkimällä vakuuttamaan muut. Hän ei ole kiinnostunut puntaroinnista (engl. deliberation) eri vaihtoehtojen välillä vaan koko debatin vesittämisestä provokaatioilla, jotka asettavat keskusteluun osallistuvien tarkoitusperät kyseenalaiseksi." (Poutanen & Ampuja 2020.)

Trollauksen keino:

Tiedonantoon kuuluva provokaatio kommunismin symbolien kieltämisestä.

Trollauksen viestinnälliset tavoitteet:

Lietsoa sosiaalisessa mediassa debatti, jossa etenkin poliittinen vasemmisto pyrkii nostamaan esiin, ettei kommunismilla ole mitään tekemistä tiedonannon käsittelemän rodullisen, kulttuurisen tai etnisen epätasa-arvon kanssa. Kritiikkiin vastataan muistuttamalla kommunismin olevan natsismiin vertautuva ääriliike, jolla on arviolta 100 miljoonaa uhria. Hetken jatkuttuaan debatti nousee myös journalistisen median uutisaiheeksi.

Trollaajan laskelmoitu vastaväite: Kirjauksen takana on vilpitön pyrkimys puuttua yhtä lailla niin oikeistolaisten kuin vasemmistolaistenkin ääriliikkeiden symbolien käyttöön. Ennakoimattoman mediakohun takana ovat vasemmistolaiset, jotka sympatisoivat kommunismia.

Trollauksen poliittiset tavoitteet:

1. Huomion kääntäminen hallituspuolueiden toiminnasta poliittisen vasemmiston väkivaltaiseen historiaan.

2. Aiheesta kriittisesti kirjoittavien leimaaminen kommunismin puolustajiksi tai sen vaarallisuuden vähättelijöiksi.

3. Radikaalioikeistoa vastustavan liberaalin poliittisen kentän hajottaminen ja kääntäminen toisiaan vastaan: etenkin vasemmisto nousee vastustamaan kieltoa, kun taas osa keskustasta ja oikeistosta näkee sen perusteltuna.

4. Poliittisen keskustan liikuttaminen oikealle: hiljainen enemmistö näkee hallituksen puuttuvan tiedonannollaan molempiin ääripäihin riippumatta siitä, ovatko kommunismin ja natsismin symbolit tosiasiallisesti rinnastettavissa toisiinsa.

Laskelmoitu reaktio syytökseen rasismiin puuttumisen tarkoituksellisesta vesittämisestä tämän kaltaisilla huomiota ohjaavilla mediatäkyillä: uhriutuminen ja syytökset salaliittoteorioiden kehittelystä.

Popparit esiin, mediaspektaakkeli on alkamassa!