Tapausesimerkki poliittisesta trollauksesta, osa 2: Ote poliittisen trollaajan ohjekirjasta

Käytännön ohjeita merkittävään päätöksentekoasemaan nousseelle poliittiselle trollaajalle, jonka tavoitteena on liberaalin demokraatin instituutioiden häirintä ja rikkominen sekä järjestelmää puolustavien toimijoiden lamaannuttaminen

Juha Raipola

9/5/20234 min read

1. Onnittelut! Noususi eduskunnan puhemieheksi / ministeriksi / [muuhun merkittävään edustuksellisen demokratian rooliin] tarkoittaa, että äärioikeiston ajatuksia valtavirtaistava ja salonkikelpoistava metapoliittinen projektinne on tuottanut tulosta. Äärioikeiston demokraattisen järjestelmän sisällä vaikuttava siipi on nyt saavuttanut yhteiskunnassa aseman, jossa merkittävä osa kansalaisista jakaa sosiaalisen median avulla propagoimanne ideologian ja on omaksunut sen keskeiset käsitteet sekä tavan kehystää maahanmuutto, vähemmistöjen oikeudet, vallitsevat liberaalin demokratian instituutiot ja yhteiskunnan moniarvoisuus eksistentiaalisiksi uhkiksi perinteiselle länsimaiselle elämäntavalle.

2. Voit nyt jatkaa kulttuurisodan lietsomista saavuttamastasi valta-asemasta käsin. Tavoitteenasi on kuvata kaikki ideologiaanne kritisoivat tahot idiootteina, sairaina, rappeutuneina, ulkonäöltään epämiellyttävinä, seksuaalisesti kieroutuneina, mielenterveydeltään järkkyneinä, kyvyttöminä rationaaliseen ajatteluun, ihmisten ajattelua kontrolloivana eliittinä tai vaarallisina ääriliikkeiden edustajina. Voit valita leimaavan määreen suhteellisen vapaasti, sillä laskelmoitu epäjohdonmukaisuus on vain eduksi – tärkeää on lähinnä luoda voimakas tunnekokemus ulkopuolisesta uhkasta, joka kohdistuu ”perinteisten” arvojen kannattajiin.

3. Edustamasi puolue voi viestiä uhkasta useilla eri äänillä, joilla vedotaan eri tunnerekistereihin. Voit esimerkiksi itse omaksua asiapoliitikon äänen ja viestiä uhkasta vakavaan sävyyn kansainväliselle yleisölle. Toinen edustajanne voi keskittyä esittämään ideologiset vastustajanne typerinä ja naurettavina, ja kolmas voi keskittyä kuvaamaan kohteluanne epäreiluna arvoliberalismin vastustajien syrjintänä.

Metapolitiikan ja erisävyisten uhkakertomusten avulla olette myös jo mobilisoineet avuksenne joukon puoluepolitiikan ulkopuolisia aktiiveja, jotka tukevat ja yllyttävät ideologista taisteluanne eri somealustoilla. Nämä kulttuurisodan kenttätaistelijat kokevat usein olevansa poliittisesti sitoutumattomia, mutta osallistuvat ideologiseen kamppailuun purkaakseen omia ärsyyntymisen ja vihan tunteitaan poliittista järjestelmää kohtaan. Stick it to the Man!

4. Pidä yllä ajatusta kahdesta ideologisesta ääripäästä. Tavoitteenanne on luoda ja ylläpitää mielikuvaa, jossa puolueellanne ei ole mitään tekemistä esimerkiksi fasismin, natsien tai edes äärioikeiston kanssa. Sillä todelliset fasistithan ovat niitä, jotka yrittävät estää teitä käyttämästä edustuksellista valtaanne – tai näin voitte ainakin aina tarvittaessa sanoa ja hämmentää samalla ihmisten käsitteellistä ymmärrystä äärioikeistoon kytkeytyvistä ilmiöistä. Puolueenne on ideologialtaan lähinnä maltillisen kansallismielinen, ja kaikki muu on panettelua, vääristelyä, leimaamista, moralismia, käsitteellistä epätarkkuutta, naurettavaa historiallisilla peikoilla pelottelua tai joukkohysteriaa, johon taipuvaiset ihmiset ammentavat maailmankuvansa lähinnä lastenohjelmien moraalikäsityksistä.

Samaan aikaan pyrkimyksenänne on kohdistaa ihmisten huomio erityisesti ”toiseen ääripäähän”, joka on irrationaalinen, tunteiden vietävissä ja taipuvainen väkivaltaan, mutta myös laskelmoivasti ja tarkoitushakuisesti yhteiskuntaa rappeuttava voima. Tämä toinen ääripää on soluttautunut yhteiskunnallisen järjestelmän sisälle. Se hukkaa yhteiskunnan resursseja järjettömiin ja turhanpäiväisiin hankkeisiin, täyttää median arvoliberaalilla propagandalla ja oksettavilla vähemmistöfriikeillä (näistä puhuminen kannattaa tosin jättää anonyymeille nettifoorumeille tai korkeintaan puolueen vähemmän vaikutusvaltaisille jäsenille, jotta voitte pitää yllä julkista mielikuvaa maltillisuudestanne) ja kohdistaa aktiivisen uhkan maltillisten ja järkevien, perinteisiä arvoja puolustavien ihmisten sananvapaudelle. Toinen ääripää on natseihin ja fasisteihin verrattavissa oleva vaarallinen ääriliike, jonka torjumiseen jokainen tolkun ihminen on velvoitettu.

Kahdesta ääripäästä puhumalla voitte onnistuneesti esiintyä maltillisena järjen äänenä ja yhteiskunnallisen debatin tärkeänä osana. Näin pystytte saavuttamaan lisää vaikutusvaltaa parlamentaarisen järjestelmän sisällä.

5. Huolehdi siitä, että molempien ääripäiden vastustaminen kirjataan osaksi hallituksen virallisia tavoitteita. Esimerkiksi valtioneuvoston tiedonantoon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa voi sisällyttää tavoitteen selvittää ”mahdollisuudet ainakin natsismin ja kommunismin symbolien käyttämisen kriminalisointiin kun niitä käytetään aatteiden edistämistä tavoitellen”.

6. Hyödynnä viholliskuvia luovan poliittisen ideologianne ja trollaavaan provosointiin perustuvan mediavaikuttamisenne herättämä ärtymys, suuttumus ja turhautuminen lisäprovosoinnissa ja viholliskuvien vahvistamisessa. Yritä synnyttää ylilyöntejä kuten ”hysteerisiä” tunnereaktioita, ylitulkintoja ja yksinkertaistuksia viestinnästänne, leimaamista ja nimittelyä tai väkivallalla uhkailua. Niiden avulla voit vahvistaa käsityksiä toisen ääripään uhkaavuudesta ja järjettömyydestä.

Voit esimerkiksi kiinnittää puolueen hallitusvaltaa vastustavassa mielenosoituksessa huomion anarkistien kantamaan väkivaltaiseen banderolliin, jossa yllytetään poliittiseen väkivaltaan, ja tehdä siitä aseen koko ”toista ääripäätä” vastaan.

7. Etsi ylilyönnit ja nosta ne sosiaalisessa mediassa huomion keskipisteeksi. Niiden avulla pystyt ohjaamaan ihmisten huomiota puolueeseesi kohdistuvasta kritiikistä kohti toista ääripäätä.

8. Uhriudu ja hyökkää ylilyönnin avulla toista ääripäätä vastaan. Tee tapauksesta edustuksellinen eli yleistä emotionaalinen, järjetön ja väkivaltainen toiminta kaikkien poliittisten vastustajiesi ominaisuudeksi. Esitä ylilyönti uhkaavana mutta samaan aikaan typeränä hyökkäyksenä demokraattisesti valittuja vallanpitäjiä vastaan.

9. Yhdistele rohkeasti eri ideologioita yhtenäisen viholliskuvan alle. Koska hallituksen pyrkimyksiin on kirjattu pohdinta kommunismin symbolien kriminalisoimisesta, voit nyt hyödyntää tätä tavoitetta yhdistämällä toiseen ääripäähän mielikuvia kommunismin nimissä toteutetusta poliittisesta väkivallasta.

Voit esimerkiksi kuvailla puoluetta vastaan suunnattua mielenosoitusta protestiksi, jossa protestoijat heiluttelivat sirpein ja vasaroin varusteltuja punalippuja sekä banderolleja, joissa vaadittiin pääministerin ja valtiovarainministerin päiden leikkaamista. Näin liität koko moniääniseen ja moniarvoisuutta korostavaan mielenosoitukseen kätevästi uhkaavia ääriliikkeen sävyjä. Muistuta vielä lopuksi kaikkia kommunismin uhreista ja siitä, että puolueesi vastustaa kaikkia ääriliikkeitä.

10. Esiinny julkisuudessa maltillisena järjen äänenä, jonka tavoitteena on vain mahdollistaa erilaisten mielipiteiden kuuluminen yhteiskunnassa. Esimerkiksi eduskunnan puhemiehen roolissa tehtäväsi on pysytellä puoluepolitiikan ulkopuolella, joten haluat turvata myös yhteiskunnan moniarvoisuutta ja -kulttuurisuutta vastaan suunnattujen mielipiteiden kuulumisen istuntosalissa – kaikki mielipiteet ovat nimittäin tärkeitä, ja erityisen tärkeitä ovat oman puolueesi mielipiteet, jotka pyrkivät vaientamaan kaikki muut mielipiteet.

Sosiaalisessa mediassa toteuttamasi viholliskuvien virittely ei luonnollisesti myöskään ole minkäänlainen poliittinen kannanotto, vaan demokraattisen instituution edustajan huolestunut näkemys poliittisten ääriliikkeiden noususta.